Lauri Kotilainen, 68

Lauri Kotilainen, 68

“Nelikulmainen alumiinimatriisi ankkuroitiin välilihan tienoille. Välilihan läpi eturauhaseen työnnettiin ohuita putkia – aivan kuin polkupyörän pinnoja.”

Diagnoosi tuli Lohjan aluesairaalassa. Kun kävelin ulos ovesta, huomasin yhtäkkiä, miten kaunis, valoisa ja hyväntuoksuinen maailma on. Olin niin paljon työelämässä touhottanut, että en ollut huomannut sitä.

Elokuussa 2005 otettiin eturauhasesta ohutneulanäytteet ja syyskuun puolella lääkäri otti yhteyttä. ”Pienen pieni syöpä täältä löydettiin mutta kyllä tämä pois saadaan hoidettua”, hän kertoi kun menin käymään.

Eturauhasesta oli löytynyt kaksi pienehköä syöpäpesäkettä, mutta ne olivat vielä alkuvaiheessa. Lääkäri sanoi, että ”jos olisit vanhempi, ei niille tehtäisi mitään. Sen sijaan seurailtaisiin, ovatko ne ripeitä vai hitaita kehittymään. Mutta koska olet työelämässä, niin täytyy sinulle jotain tehdä”.

Olin silloin päätoimittajana eräässä ammattilehdessä. Lääkäri ehdotti leikkausta, mutta minä ehdotin brakyhoitoa eli eturauhasen sisäistä säteilytystä. Olin perehtynyt eri hoitomuotoihin jo jonkun verran.

Joulukuussa 2005 hoito tehtiin. Minulla on siitä kuvasarjakin, löin digikameran kirurgille käteen. ”Ota sitten kuvia myös, kun minä olen kerran nukutuksessa, enkä tässä jouda kuvaamaan.”

Hän kysyi, saako käyttää kuvia opetuksessa. Ja minä että ”totta kai, nämä kuvathan ovat sinun ottamia”. Hänellähän ne tekijänoikeudet oli.

Kuvista näkyi hoidon eteneminen. Nelikulmainen alumiinimatriisi ankkuroitiin välilihan tienoille. Välilihan läpi eturauhaseen työnnettiin ohuita putkia – aivan kuin polkupyörän pinnoja – noin 25 kappaletta. Niiden sisälle sujautettiin sitten säteileviä pieniä jodi-125 -papanoita pumpulilangassa, vähän kuin ohuita lyijykynän lyijyjä. Sitten vedettiin tikut pois. Ja lopulta siinä roikkui niitä pumpulilankoja kuin hevosen häntä minun persuksista.

Ennuste oli, että keskimäärin kolmen vuoden päästä menee potenssi. Ei tuo vielä ole mennyt, vaikka on kymmenen vuotta kulunut. Sukupuolielämä koheni, päinvastoin kuin herrat olivat ennustaneet. Olihan se myönteinen yllätys. Ajattelin, että elämä on ohimenevää, täytyy varautua impotenssiin ja kaiken maailman erivärisiin pillereihin. Mutta en niitä ole vielä tarvinnut.

PSA on koko ajan laskenut ja laskee vieläkin. En minä epäile, ettenkö voisi syöpään kuolla. Mutta ehkä se ei ole tämä syöpä, vaan joku muu.

En ole käynyt vertaistukiryhmissä, vaikka olisin oikeastaan halunnut. Kokoontumiset ovat olleet sellaisina päivinä, jotka eivät minulle käyneet. Ja sitten vähän arastelin mennä kertomaan sinne, miten hyvin minulla on asiat. Olisikohan minua pidetty leuhkijana?

Eturauhassyöpä ei ole leimannut elämääni missään vaiheessa niin, että jotenkin olisin ollut syövän varjossa. Minusta ei ikinä voi kirjoittaa, että ”hän nujersi syövän”. Ei siinä nyt mitään nujertamista ollut. Ei minulla koskaan semmoista ajatusta ollut, että tämä syöpä on vaarallinen. Se vain muistutti, että: ”Hei ukko, hiljennä vauhtia ja katsele ympärillesi. Maailma on valoisa ja hyväntuoksuinen!”

Lauri Kotilaisella diagnosoitiin eturauhassyöpä syyskuussa 2005. Syöpää hoidettiin sisäisellä sädehoidolla joulukuussa 2005.

About the Author