Mika Viitanen, 54

Mika Viitanen, 54

“PSA jatkoi nousuaan, mutta syöpää ei löytynyt. Kävin läpi rankan prosessin jo siinä vaiheessa, kun oireiden syitä tutkittiin.”

Kaikki alkoi kipeästä polvesta kymmenen vuotta sitten. Kivun syytä ei meinattu millään löytää, ja sinnikäs työterveyslääkäri ehdotti PSA-testausta. En ymmärtänyt ollenkaan, miksi se pitää mitata. En ollut edes ”oikean ikäinen” eturauhassyöpäpotilas. Lääkäri ajatteli, että kipu voi olla merkki levinneen syövän aiheuttamasta luustokivusta.

PSA jatkoi nousuaan, mutta syöpää ei löytynyt. Olen lääkärille kiitollinen, että hän passitti minut jatkotutkimuksiin. Kävin läpi rankan prosessin jo siinä vaiheessa, kun oireiden syitä tutkittiin. Paksuneulanäytteitä otettiin parin vuoden ajan, ja kun mitään ei löytynyt, lääkäri ehdotti eturauhasen diagnostista höyläysleikkausta.

Minulla kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että eturauhassyöpä löytyi ajoissa – ja olen saanut parasta mahdollista hoitoa. Valitin vaivaa, josta lääkäri teki oikeansuuntaisen diagnoosin. Oireet paljastuivat eturauhassyöväksi mutta onneksi oletettua lievempänä.

Jokelan kouluammuskelut olivat 7. marraskuuta 2007, ja siitä viikon kuluttua lääkäri soitti ja kertoi minulle huonot uutiset. Istuin sängyn reunalla, 46-vuotias eturauhassyöpäpotilas. Kädet tärisivät, itku tuli puhelun jälkeen. Kaksi vuotta oli ollut kuin pimeä uhka, kun en tiennyt, oliko minulla syöpä. Isä oli kuollut infarktiin 16 vuotta aiemmin ja kyselin sukulaismiehiltä, onko heillä ollut eturauhassyöpää.

Minulle tehtiin tammikuussa 2008 eturauhasen radikaali poistoleikkaus. Kun PSA-mittari värähti uudelleen, alkoi sädehoito puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Sitten keväällä 2011 urologi sanoi, ettei voi enää tehdä mitään, vaan siirsi minut onkologin hoitoon. En voi kuvitella saavani tämän parempaa hoitoa. Hän esitteli selkeästi hoitovaihtoehtoja, ja olin itsekin ottanut asioista selvää.

En ollut ajatellut viettäväni 50-vuotispäiviäni mummokuumeessa Roomassa, mutta niin kävi. Hormonihoidot hikoiluttivat. Elän kyllä viisikymppisen täyttä elämää, ja hyväksyn sen, että elämä on rajallista. Pyrin toteuttamaan haaveitani, en voi odottaa ikuisuuteen. Sairaus voi ottaa joskus ylivallan, mutta en pelkää sitä. Saan lohtua myös uskosta.

Minusta oli tärkeää kertoa sairausloman syystä työkavereille ja oppilaiden vanhemmille. Elämäni tärkeimmät ihmiset, lapset, ovat olleet koko ajan tukena. Myös uusi kumppani hyväksyy minut tällaisena kuin olen. Se on valtavan iso asia.

Syöpääkin rankempi kokemus oli minulle ennen syöpädiagnoosia tapahtunut avioero. Menin kovan mankelin läpi. Jos jotain nyt pelkään, niin pojan kohonnutta sairastumisriskiä.

Suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti. Syöpää enemmän päivittäiseen elämään vaikuttavat muut asiat, kuten ylipaino ja kakkostyypin diabetes. Niitä minun pitää hoitaa. Ottaisin edelleen eturauhassyövän, jos jokin syöpä pitää valita. Tämä on yleensä helpoin havaita, yksinkertaisin hoitaa ja on eniten selviytyjiä.

Mika Viitanen Nurmijärveltä sai tietää sairastavansa eturauhassyöpää 46-vuotiaana. Hänelle tehtiin eturauhasen radikaalileikkaus vuonna 2008. Hän on saanut myös sädehoitoa sekä hormonihoitoa.

About the Author